Califórnia

Muutama vuosi sitten mieheni ja minä vierailimme San Luis Obispossa Kaliforniassa ja vuokrasimme bungalowin Kalifornian San Luis Obispon kaupungista. Asuimme lähellä palomiestä ja kahdeksankymmentävuotiasta cowboy-nimistä Web. Siellä oli vuosittaisia korttelijuhlia, suosittuja illallisia, himoitun tomaattipalkinnon (mestari pukeutunut lentävä silkkiviitta, paraati umpikujallamme). Lauantai-iltaisin Sunset Drive-Inissä, joka on yksi Kalifornian harvoista ulkoilmaelokuvateattereista, pommittelimme jalkojamme auton tavaratilan kanssa peitteisiin käärittynä radio viritettynä elokuvalle. Jättiläisellä näytöllä limsapullo lauloi ja tanssi popcornin kanssa. Emme voineet uskoa onneamme.

Mutta kuten laulu sanoo, mikään ei kestä ikuisesti. Kun uutinen tuli, olimme muuttamassa, Webb ilmestyi alkoholipullon kanssa. "Voi helvetti", hän sanoi nojaten maatalousautoa vasten ja pudistaen päätään. "Los Angeles?" Hänellä oli demoninen näkemys elämästä suurkaupungissa. Tämä oli huono sopimus. Webb katsoi keskietäisyydelle karjatilaansa kohti. Miksi ihmeessä, hän pohti, olisiko kukaan tarpeeksi tyhmä lähteäkseen San Luisista? Se oli hyvä kysymys.

San Luis Obispoa (SLO) käytetään usein tankkauspisteenä autoilijoille, jotka matkustavat luonnonkauniilla valtatie 1:llä, joka kulkee Kalifornian Tyynenmeren rannikkoa pitkin, ja siellä sijaitsee maailman ensimmäinen motelli, alun perin nimeltään Milestone Mo-Tel. Ehkä ei olekaan yllätys, että useimmat kävijät yleensä venyttelevät jalkojaan tai viettävät yön läheisessä Madonna Innissä ennen autolla matkustamista. Se on sääli, sillä tämän unelmien yliopistokaupungin, jonka Oprah Winfrey on aikoinaan nimittänyt Amerikan onnellisimmiksi paikkaksi, pitäisi olla oma kohde.

Lämpimänä syysaamuna väistän perjantain liikenteen ja nousen junaan LA:sta palatakseni vanhoihin ystäviin. Kun lähestymme, maisema on lumoava: kultaisia kukkuloita, viinitarhoja, sitrusviljelmiä, jyrkkiä huipuja. Kalifornian rannikkoa pitkin ennen putoamista sisämaahan kohti San Luisia kohti kulkevan junan rauhallinen nopeus näyttää sopivan SLO:n rentoon elämänrytmiin, rentoon asenteeseen.

Mikään ei näytä paljoa muuttuneen. Scout Coffeessa paikalliset – ilman kiirettä töihin – viihtyvät ilmavan kahvilan ikkunassa. Kuten minä, omistajat, Sara ja Jon Peterson, muuttivat alueelle mielijohteesta. "Olen Keskilännestä", Sara kertoo minulle. "Muistan, että pysähdyin käymään yliopistossa ja poimimme voileivän tästä pienestä luontaistuotekaupasta, joka yllätti minut." Hän osoittaa puiden reunustamaa kauppoja. "Minusta se oli siistein kaupunki."

Aivan kulman takana pääkadulla, Higuera Streetillä, kaupungin laitamilla sijaitsevan California Polytechnic State Universityn fuksit saavat opastetun kierroksen. Katu on leveä ja varjoisa, hakepuut kokoontuvat telttaan. Opiskelija laskee kävelytietä jättääkseen jälkensä SLO:n hämmentävimmälle nähtävyykselle, Bubblegum Alleylle, polkulle, joka on niin rapattu purukumia, että se on melkein Pollock. Kun ilta hämärtyy, estot katoavat, useimmat nuoret päätyvät SLO Brew'lle, kaupungin suurimmalle panimona toimivalle musiikkipaikalle. Paikallisina meillä oli tapana katsoa opiskelijoiden humalaisia temppuja – naapuri löysi yhden nukkumasta sohvalla – mutta totuus on, että he antoivat meille valituksen aihetta.

Aamulla klo 5.30 emme ole ensimmäiset, jotka saapuvat polulle. Kallistinten taskulamput välkkyvät edessämme olevalla rinteellä, kun kiemurtelemme 1300 jalkaa huipulle ja kiipeämme viimeiset pari jalkaa kaltevalle huipulle, juuri auringon noustessa. Alla oleva kaupunki on ympäröivien kukkuloiden peittämä, syksyllä pellava, joka muuttuu lopputalvella reheväksi smaragdiksi, melkein uskomattoman vihreäksi. Lempivuodenaikani on kevät, jolloin Kalifornian luonnonkasvit kukkivat, ruiskumaalaten pellot neonoranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. Kaukana rinteessä laiduntava karjalauma on muistutus siitä, että tämä on cowboy-maa. (Vuotuiset Mid State Fair -messut läheisessä Paso Roblesissa isännöivät heinäkuussa paahtavan 12 päivää kestävän tapahtuman, johon kuuluu kalkkunakilpailuja, rodeo, roskakorikoiria, traktorinvetonäytöksiä ja lehmän lypsyä.)

Huipulta näen ainakin kaksi Nine Sistersin vuoristoista ja tulivuoren kukkuloista. Se johtuu osittain näiden sammuneiden tulivuorista, jotka kasvavat San Luis Obispon ympärillä, että se on niin hyvä. Ensimmäisen kerran, kun vierailin SLO:n torstai-iltamarkkinoilla, istuimme mieheni kanssa jalkakäytävällä ja söimme kokonaisen mansikoiden kiiltävän kiiltonahkauksen. Viikoittainen tapahtuma tuntuu enemmän katujuhlilta. Savuaallot grillikylkiluiden telineiden yläpuolella; Kokit huutavat käskyjä ja heiluttavat välineitään. Tri-tip, ulkofileepala, on paikallinen erikoisuus, mutta rakastan grillattua artisokkaa, jonka mukana tulee kuumaa valkosipulivoita.